Matkailutuotteet ovat ostetuimpia nettikaupan tuotteita. Kiinassa jo yli puolet matkailijoista tekee varaukset nettikaupan kautta. Voimistuvaa kasvua on havaittivissa niin Länsi- kuin Itä-Euroopassakin. Ohjelma- ja oheispalvelut kokevat kuitenkin, että etteivät heidän tarjoamat tuotteet menesty on-line markkinoilla.
Suomessa on 4,0 miljoonaa online kaupassa asioivaa henkilöä ja näiden vuosittainen keski-ostos on 1,832 eur. E-kaupan kasvu vuonna 2014 oli 14,2%. Väestöstä 60% käyttää twitter palveluja. Huomattavaa on että maksullinen twitter mainonta tuli mahdolliseksi nyt myös Suomessa. Käyttäjiä ja kanavia sekä kasvua on siis, mutta missä homma tökkii?
Missä menet matkailun verkkokauppa artikkelin mukaan ongelma olisi siinä että ei ole alan osaamista. Luullaan että tiedetään mitä asiakas haluaa. Ei myöskään ole rohkeutta kokeilla, erehtyä, oppia ja muokata asiaa. Ehkä asiaan ei myöskään osata satsata ja maksaa osaamisen ulkoistamisesta?
Miksi Suomalainen verkkokauppa ei kansainvälisty julkaisussa vastuuta sysätään kuljetusyhtiöille. Itse olen tehnyt kuluneen vuoden tämän asian kanssa töitä ja minulle artikkelissa esitetyt asiat kuulostavat kovin vierailta ja hankalilta. Meillä asiakas saa valita toimitammeko tuotteen hänelle ja laskutamme toimituskustannukset tai hankkiiko asiakas itse kuljetuksen. Molemmilla tavoilla on kannattajansa ja asiaa ei olla koettu hankalaksi myyjän eikä ostajan näkökulmasta. Onko tämä hankalaa siis vain paperilla tai mielikuvissa? Olisiko tässäkin asiassa ongelma siinä että ei olla uskallettu kokeilla ja mielikuva perustuu mutu tuntumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti