Huh huh. Vielä kuukausi sitten en ollut kuullutkaan Periscope sovelluksesta. Meni noin viikko kun hakkasin päätäni seinään yrittäessä asentaa sitä ensin puhelimeeni ja sitten lapseni tablettiin. Vihdoin sain sen vanhaan iPadiin asennettua. iPadissä ei ollut omaa paikkaa sim kortille joten laite vaati nettiyhteyden jostain, vaan sitä meillä ei Nauvossa ollut muuta kuin kipuamalla ylös kallion päälle. Sateella tämäkään ei toiminut. Kisan viime metreillä sain uusittua laitteeni, kiitos vaan 4 v.lle joka päätti koittaa miten laite kestää jos sen päällä hyppii (ei kestänyt), ja pääsin kisaan mukaan.
Yhteydenpito kurssikavereihin oli haasteellista, koska kaikki Periscope kilpailuun liittyvät asiat tuli hoitaa minulle toisessa uudessa kanavassa Google +.ssa. Kaksi uutta asiaa yhdellä kertaa. Täälläkin asiat opittiin kantapään kautta. Tässä tavassa oppia on tietysti se hyvä puoli että nyt ne on sitten opittu ja samoja virheitä ei tarvitse toistaa.
Tämän opinto kurssin alkaessa olin aivan järkyttynyt siitä, että tämä blogi on julkinen ja että "ihan kuka vaan" tätä voi lukea. Striimatessani blogin näkyvyys tuntui pieneltä murheelta ja tunsin jopa pientä ylpeyttä striimatessani Kaivopuiston rannoilla että minäpä osaan nyt jotain sellaista mistä te ohikulkijat olette vasta lukeneet lehdistä ;)
Oli muuten mukava että olin päässyt jo mukaan periscope maailmaan siinä vaiheessa kun eri mediat alkoivat aiheesta kirjoittamaan. Tuli kerrankin sellainen tunne että tiedän mistä puhutaan ennen kuin "asiakkaat" sen kertovat. Tämän tunteen haluan säilyttää. Antaa tulla vaan Periscopet, Padletit, Kik messengerit. Lupaan kokeilla teitä.
Hyvä asenne. Lämmintä joulun odotusta.
VastaaPoista"pientä ylpeyttä striimatessani Kaivopuiston..." mahtava asenne! "Antaa tulla vaan" Oikein!
VastaaPoista